– Kalle, et kai vaan opeta papukaijaa kiroilemaan?
– En äiti. Minä vaan kerron sille ne sanat, joita se ei saa sanoa.
– Et ole vaihtanut kultakaloille vettä kuukauteen.
– Eiväthän ne ole juoneet vielä entistäkään.
– Pitääkö kissasi lapsista?
– Pitää, mutta mieluiten se syö silakoita.
Kaksi kananpoikaa seisoskeli kanalan nurkalla. Toinen poltteli leuhkan näköisenä tupakkaa.
– Lopeta heti tupakanpoltto tai kerron äidillesi, uhkasi nuorempi.
– Hah, hah, kerro vaan. Minäpä olen tullut hautomakoneesta.
– Oletko kiltti eläimille?
– Kyllä vain. Aina kun näen hyttysen, taputan sitä selkään.
– Mikä on maailman kesyin eläin?
– Hyttynen, se syö kädestä.
– Näytätpä huonolta tänään.
– Nielaisin kärpäsen.
– Ei kai se niin vaarallista ole.
– Ei ehkä, mutta join hyönteismyrkkyä päälle.
– Miksi elefantti ei pane hiusrasvaa tukkaansa?
– Sen etujalka ei mahdu rasvapurkkiin.
– Mitä eroa on villieläimellä ja kesyllä eläimellä?
– Kesy eläin syö kädestä, mutta villieläin syö käden.
– Tarjoilija, mitä nämä pienet eläimet ovat salaatissani?
– Ettekö ole koskaan kuulleet puhuttavat vitamiineista?
– Tarjoilija, keitossani on hämähäkki.
– Ohhoh, valitettavasti kärpäset ovat loppuneet.
– Tarjoilija, keitossani on kärpänen.
– Onpa hyvä, silloin niitä on keittiössä vähemmän.
– Ovatko kalanne tuoreita? Kysyi nainen kalakauppiaalta.
– Varmasti, tämä vastasi. Lopetin juuri tekohengityksen antamisen.